H-hetki

Tänään päästin Freddykarhun Ravelryyn valloilleen ja vähän pelottaa miten hän pärjää isossa maailmassa. (Vähän yliemotionaalisesti kirjoitettu, mutta kun kyseessä on mu ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen ohje).

Päässä on puolimiljoona ajatusta: onko ohje kirjoitettu hyvin, onko se ymmärrettävä, onko siinä paljonkin kielioppivirheitä, kelpaako se ylipäänsä mihinkään. Ainoastaan kuvien erinomaisuudesta ja taitosta en panikoi. 

Ja tässä on kuvia tapahtumapaikalta: ohjeen ilmestyminen Ravelryyn näkyviin ja ohjeen esittelysivu.

Ravelryn uudet ohjeet ja Freddy

Freddy Ravelryssa

Linkki Ravelryn ulkopuoliseen ohjeeseen: Freddy.pdf

Seuraavassa postauksessa kerron vähän enemmän pdf- ohjeen synnystä. Oikeastaan siinä oli mukana kaksi henkilöä, mutta osaan esitellä vaan oman näkökulmani. Luvassa on todellinen satutarina hirviöstä kaunottareksi (karhuksi).

Viimeiset metrit ennen loppusuoraa

Sytyckin haastena oli luoda oma malli ja kirjoittaa siihen ohje. Malin luominen sujui hyvin, mukana oli vähän tuuria ja avoin suhtautuminen syntyneeseen tekeleseen. Seuraavaksi oli vuorossa ohjeen kirjoittaminen. Muistivihkoni oli aika sotkuinen jossain vaiheessa.

Se vaihe aiheutti aika monta kysymystä:

* Epäilin ohjeessa käytettyjen termien oikeellisuutta, esim. yhdessä paikassa kerroin riveistä, toisessa paikassa kerroksista. Katsoin Käspaikkaa ja jossain määrin sainkin sieltä apua, mutta muutamien menetelmien esittely oli vähän hatara, tiesin miten tein jotain, mutta en löytänyt sille oikeata termia.

* Ohjeen muoto. Ensimmäinen versio oli kolmen sivun pituinen pitkä tekstilitania. Kakkosversiossa otin mukaan kaaviot ja tekstimäärä väheni. Kolmosversiossa tekstiä kutistettiin lisää ja yritän tehdä kaaviosta erittäin informatiivisen. Hyvässä ohjeessa on mielestäni hyvä kuva mallista, erittäin selvä kaavio ja mahdollisimman vähän tekstiä.

* Tilaa olisi ollut myös testineulojalle, koska jossain vaiheessa ihminen muuttuu sokeaksi omalle tekstille, eikä huomaa kaikkia virheitä. Ratkaisin asian viikonpituisella tauolla ja sen jälkeen luin ohjeen uudellen uusin silmin. Voin sanoa että se tauko oli hyväksi.

* Kielioppi. Suurin ongelmani. Tiesin että lauserakenne on virheellinen ja tarvitsin ehdottomasti ohjeen oikolukua.

* Kuvat. Käytössäni on pikkuinen pokkarikamera ja sillä pystyy tekemään kuvia. Epäilyjä aiheuttii vaan taitoni ottaa hyviä ja informatiivisia kuvia. Eli tarvitsin apua siinäkin. 

* Ohjeen visuaalinen puoli: värit, fontti, taitto. Se on taiteenlaji jota en hallitse. Eli tarvitsin siinäkin apua. 

Ratkaisu: henkilö X. Lähetin yhteistyöehdotuksen ja takaisin tuli positiivinen viesti. Hän sai karhut, ohjeen, yleisehdotuksen, kakkoskorjauksen..  ja pienen odottelun ja voodoon jälkeen saan takaisin esittelykelpoisen ohjeen.

Kotitehtävä

Luin Sytyckin blogista että emo antoi kotitehtävän: esittelee tanssikenkiäsi. Olen erittäin kuuliainen kaikenlaisille komennoille ja tässä kotitehtäväni: tietokonenurkkaus.

Perus-koululaistuoli. Tuolilla on äärimmäisen epämukava istua ja lähistöltä löytyisi kaksi nojatuoliakin. Siitä huolimatta käytän tuolia, sen päällä saa köllötellä, roikotella jalkoa, istua räätälinä etc. Päällystin sen äskettäin uudelleenkin.

Kääriytymishuivi. Erittäin iso, erittäin mukava (myös kissojen mielestä) ja se on menossa kolmatta vuotta vaihtoon, huivi on sen verran hyvin käytetty ja kulunut että valo näkyy lankojen läpi. Mutta koska se on niin mukava, en ole raaskinut hankkia uuttakaan huivia.

Tietokonepöytä Mikael. Liian vähän tilaa tavaroille, välillä näyttö on juuri ja juuri lankakerien ja projektien alta esillä. Olen harkinnut hyllyn hankkimista tietokonepöydän viereen, mutta se saa vielä odottaa. Pöydän korkeus on väärä, näppistaso on juuri silloin sopivalla korkeudella kun tuoli on matalassa asennossa.

Pöydällä näkyy tällä kertaa erittäin harvinainen vieras, tavarapurnukka. Juuri nyt siellä on kynsisakset, harja prosessorituuletinta varten, puikkoja. Näppiksen luona on yleensä joku valkoinen paperi (kirjekuori tai vihkosta revittu sivu) pikamuistipanoja varten, pöydällä vähän järeämpi muistivihko neuleprojektien laskelmia ja pika-apuja varten (Juny's bind-off, suklaakakun ohje, sukan kokotaulukko). Pöydältä puuttuvat vakiovieraat teekuppi ja leipälautanen. Pöydän alapuolella näkyy väärässä paikassa oleva laatikko, päivällä saapui uusi näytönohjain enkä ole vielä varastoinut pakkauslaatikkoa asennuksen jälkeen muualle.

Tietokone: täydellinen neulomisen aikana, saa tehdä multitaskingia. Katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia youtubessa, lukea chatteja, pelata. Erittäin vanha ja kestävä. Täydellinen söpöliini.

Kuvan oikealla alakulmassa näkyy pakollinen kurrumekanismi. Erittäin hyväkäytöksinen yksilö, neulomisen aikana ei tule syliin, ei kerjää huomiota, ei jyrsi lankoja, ei pyöri projekteissa, ei hyppää pöydällä. On sopivasti rapsutusetäisyydellä ja yleensä nukkuu.

Teaseri

Eli sellainen olisi karhusta tulossa. Seuraavaksi on vuorossa vielä toisenkin karhun neulominen, tarkistan muistinpanojani ja ohjeen kirjoitus. Eli joku joutuu luultavasti oikolukemaan ohjetekstin ja ehkä löydän jonkun joka tekee parempia kuvia.

Ensimmäinen prototyyppipuolikas

Lokakuussa sytyckin projekti oli korkeintaan ajatuksissa, neuloin silloin muita keskeneräisiä projekteja loppuun. Alussa kulutin aikaani siihen että  metsästin sopivia kirjoneulemalleja, mutta prototyyppiä neuloessaan huomasin että on parasta unohtaa kirjoneuleosio kokonaan ja paneutua karhun ulkonäköön ja toteutukseen.

Tärkein karhussa on pää ja kuono ja suunnilleen tiesin miten sen neulon. Toteutusvaiheessa huomasin että alkuperäinen suunnitelma ja pään prototyyppi eroavat toisistaan kun yö ja päivä. Aluksi se vähän harmittii, mutta toisen prototyypin neulomisen aikana huomasin että se voi toimiakin. 

Tässä ensimmäinen pään prototyyppi kaikessa surkeudessaan. Se täyttii tarkoituksena loistavasti, tuli testattu millaiset lisäykset toimii ja mitä pitäisi tehdä toisin. Kakkosversiosta on tulossa puolet nätimpi.

Kirjoneulekarhuja

Blogin pitäminen on aika hankala, ainakin minulle. Sytyckin idea on jo monta viikkoa ollut ajatuksissa valmiina, mutta raportointiosio on odottanut odottamista.

Googletin neulottuja karhuja ja löysin yhden sentyyppisen teddyn joka oli ajatuksissani: Burrabearin. Tosin Burrat on leikattu neuleista, ei neulottuja.

Neulottu, sympaattinen ja kirjoneuleesta karhu saa lisäpisteitä. Toisena innottajanani oli Anu Kottlin virolainen kirjoneulekarhu:

Oikeastaan olen sitä nukkea ihaillut jo vuosia. Jotenkin on se sympaattinen.

Minun versiot karhusta ovat seuraavia:

Ykkösajatus: Valkoinen karhu, kirjoneuleinen keho, valkoiset jalat ja myöhemmin neulottu harmaa hame.

Kakkosajatus: harmaa karhu ja kokonaan neulottu kirjoneuleinen keho.

Jossain vaiheessa tuli ajatus että maailmassa on muitakin kirjoneulekuvioita kun virolaiset kirjoneuleet ja voisin tehdä kaksi identtista karhua, yhden keho neulottu ginghamin kuvioisena ja yksi argyleraita, toinen karhu olisi päinvastainen, kokoknaan argyleraitaisena ja yksi ginghaminraita.
 

Täytyy ehkä hankkia joskus kovakantinen ruutuvihko, olisi helpompi tehdä kaavioita.

Seuraavaksi ehkä pitäisi tehdä koetilkkuja ja valita neuleessa käytettävät langat ja värit.  Olen tykästynyt harmaaseen väriin ja varastossani on virolaisia lankoja, mutta ehkä joku muu väri olis parempi. Täytyy testailla.

Kakkosongelma: mitä teen niille karhuille kun saan sen joskus valmiiksi? En haluaisi että ne jää hyllyyn pölyttymään. Ehkä menee Ravelryn Syt-projektin puitteessa jollekullekin. Mutta on sanonta karhun taljan jakamisesta ennen kun se on pyydystetty, eli se on sen ajan ongelma.

Nalleidean jatkojalostus

Nallella olisi ehdottomasti kuono, eli aloittaisin kolmiomuotoisesti ja lisäisin myöhemmin silmukoita jotta saisin pyöreän lopputuloksen. Lopputuloksena olisi puolipalluran muotoinen pääkappale ja neuloisin short roweilla pään takaosan toiseksi puolipalluraksi. Minulla taitaa olla juuri sopivantuntuista valkoista kevyesti kerrattua ja vähän pöyhkeätä lankaa varastossa.

Kaulasta alaspäin neuloisin raglanilla kirjoneulekuvioilla kehoa, nallella täytyy olla ehdottomasti kirjoneulepaita päällä. Jalkojen täytyy olla valkoiset ja ne neulotaan suoraan kehoon kiinni. Jotta kirjoneulepaita ja valkoiset jalat sopivat yhteen, täytyy yleisilmettä todennäköisesti keventää vekkihamella. Poimin myöhemmin nallen vyöltä hametta varten silmukoita ja neulon yksivärisen, ehkä tummaharmaan hameen. Yhdessä mallikirjassa oli ohjeistus vekkien neulomiseksi, halusinkin sitä kokeilla.

Mutta palan takaisin kirjoneuleseen. Olen onnistunut löytämään yhden 88-luvun virolaisen käsityölehden Tallinnan antikvariaatista ja siellä on muutamia aika kivoja neuleohjeita.

Aloitan kansikuvalla: sen takia sen lehden hankkisin, ainakin melkein. Halusin jo teininä tehdä senkaltaisen kirjoneulepaitaisen nuken ja sain jopa pellavakankaasta ommeltukin barbietyylisen pitkäjalkaisen ja pitkähiuksisen tyttönuken. Vaatteita tosin en jaksannut/osannut neuloa, tyydyin vaan ompelemaan myrkynvihreän pitkän mekon. Olin tyytyväinen.

 

Kakkoskuva. Sen ohjeen voisin jopa neuloakin. Näyttää erittäin kivalta se toispuolisuus ja yksinäinen kirjoneulekuvio. Tosin ehkä minulta puuttuu hyvä värisilmä, jotta osaisin sen tehdä joko harmaana, sinisenä tai vihreäsävyisenä.

Kolmoskuva. Ei millään pahalla, mutta ehkä tekisin senkin itselleni. Näyttää kivalta.

Neloskuva: esimerkkejä miten kirjoneulekuvioita pystyy käyttämään neuleessa. Aina ei tarvii täyttää koko pintaa kuvioilla.

Viides kuva. Ei kaikki mallit ollut 80-luvulla laatikonnäköisiä, näköjään oli tarjolla muitakin muotoja.

Vähän lisää lehdestä. Toteutus ja tekijät ovat virolaisia, kieli on siinä jotain syystä venäjää. Todellakin en tiedä julkaistiinko silloin Käsitöölehteä molemmille kielille erikseen tai vaan venäjänkielisesti. 

Malleissa on sanottu kuka on suunnittelija ja kyllä blingblingia, jättitelttoja ja mohairiakin on esillä. Ne kuuluivat jo siihen aikakauteen. Ohjeissa on esillä pitsiä, palmikoita, erilaisia kirjoneuleita, nykyaikasia sekä perinteisiä. Opetetaan tekemään nahkakoruja, solmimaan nauhavyötä, tekemään puujunan, ompelemaan lapselle kotimekon, tekemään valkokirjonnalla motiiveja ja kauluksen, tekemään nahkatakin (se näyttii oudolta), tekemään kirjontatauluja ja uudelleen päällystämään nojatuolia. Kaikki se vaan yhdessä lehdessä. Unohdin, viimeisellä sivulla annetaan myös pöydän kattausvinkkejä.

Haaste

Sain haasteni ja se on huippupositiivisenmiellyttävä! Sanallisesti ainakin. Toteuduksesta en tiedä vielä mitään.

Eli tässä se tulee:

Haasteesi on KOREOGRAFI. Olet jo niin kokenut neuloja, että on aika pistää oma luovuus peliin ja suunnitella oma malli! Kokeile miltä tuntuisi kirjata ylös oman neuleen edistyminen aina ohjeeksi asti. Haasta itsesi toteuttamaan se mielessäsi muhinut ideanpoikanen ”The Neuleesta”! Kanssaneulojien kannustuksella uskallat ehkä jopa tarjota ohjetta myös Ullaan?!

Näköjään minulla on aikaa 16.10 asti tutkia haastetta ja sen iltapäivällä voin vasta laittaa puikot töihin. Pohdiskelua riittää, onko tuleva projekti kirjoneuletta tai huivi tai joku pienempi lämmike tai villapaita tai koristeesine. Tai lelu. Mulla on intohimo saada itselleni tilkuista tehty nalle, ehkä voisin neuloa sellaisen. Aikasemmin oli himo tehdä itselleni iso kilpikonna ja sellaisen tekinkin. Tosi se ehkä löysi itselleen toisen kodin. Mutta takaisin nalleen, eikös se ole lutuinen?

Blingbling haasteksi olisin tehnyt ämpärillisen (no ehkä 20-30) kukkarosseja metallilangakehikkossa. Näin yhdessä blogissa ohjeen ja se näyttii kauniilta. Ajattelin jo että millaisia lankoja puran yksisäikeisiksi etc. No ei se mitään, jätän kukkarossit parempia näpertelyaikoja odottamaan ja keskityn Sytyckiin.

Haasteen odottelu

Sähköpostiin saapui viesti osallistumismaksusta ja nyt on sekin virallinen osuus suoritettu. Mielenkiintoinen, millainen minun haasteni on?

Viime viikolla taisin nähda untakin Bling-blingin neulehaasteesta ja sen ratkaisemisesta. Ainakin unessa olin lopputulokseen aika tyytyväinen, mutta en tietää miten sen irlissa toteuttaisi.

Yes, I Can

Yes, I Can

So You Think You Can Knit haasteen raportointiblogi. Kilpailu löytyy osoitteesta http://sytyckfin.blogspot.com/

Henkilökohtainen kilpailusuunnitelma aka HeKS:

• Koetanssi, 18.9.2010 menneessä ilmoittaudun haasteen emolle.
• Hollywood-viikkojen aikana 27.9 - 16.10.2010 tutkin haastetta. Toivottavasti se on pienempi kun norsu. Kirjastot, lähdemateriaalit ja enneunet ovat suotavia.
• Show alkaa 16.10 klo 18.00. Varan riittävästi kaakaota ja pakkaseen pikalämmitettäviä pullia. Kilpailijoita täytyy harhauttaa lähettämällä heille linkkejä lankakauppojen tarjouksista ja uusista malleista. Se harhauttaa heidät sivupoluille. Muistivihkon sijan kirjoitan kaikki aivotukset raportointiblogiini. MUISTAKIN se!
• Finaali 31.12.2010
• Loppuraportointi 9.1.2011 mennessä, miten kilpailu sujui, miten silmukat luisti ja kuka kilpailijoista kirisi loppusuoralla eteeni.
  

Kilpailulaji: Robottipopping & rocking. 


Juuri se oikea taistelu.. anteeksi, kilpailutyyli.
Lajin esittely on seuraava: “Yksi liike kerrallaan. Moduulineulonta on sinun tyylisi. Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan. Neulot pieniä kappaleita kerrallaan yhdistäen joko neuloen tai ompelemalla… riippuu sinusta. Kappaleiden kokoaminen, yhdistäminen ja ompeleminen ovat omat taiteenlajinsa ja sinä olet siinä mestari. Olet ehkä dominoneuloja tai viimeistelyekspertti...?”



Yksi liike kerrallaan

Olen siirtynyt palaneulonnan seuraavaan tasoon ja neulon nykyään projektit kokonaisina, yksinä paloina. Hihat, etukappaleet, takakappaleet ja muut silmukat ovat nätisti yksillä puikoilla (tai kaksilla). Tosin olen huomannut että jotain täytyy jättää viimeistelyäkin varten, kaikkea ei voi/pystyy/ ei ole kaunista neuloa heti. Esimerkiksi nappilistat. Jos esimerkiksi olen neulonut kaulaaukon liian leveäksi ja etukappaleesta jäi muutama silmukka vajaksi täydellistä ympärysmittaa varten, voin virheen korjata myöhemminkin neulomalla vähän leveämmän nappilistan. 


Yksi liike kerrallaan ajatus pätee myös neuleprojekteihini. Yleensä minulla on vaan yksi tärkeä projekti kesken ja keskeneräisiä projekteja on vähän. Oloni tulee huonoksi kun monen keskeneräisen projektin langakerät irvistelevät työpöydälläni. 


“Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan”. 

Kyllä. On ihan normaalia että neulon neuleseeni kaksi tai kolme kertaa uuden kaulaaukon, koska edelliset sävellykset eivät olleet tyydyttäviä. 

Yritän tuoda tänne kuviakin:

Alkuperäinen neule, kaulaaukko on liian korkealla.

Kakkoskokeilu: vähän saksimista ja tulos on seuraava:

Aluspaita näkyy, lopputulos ei ole tyydyttävä.


Kolmas kokeilu:

Tulos on täydellinen. 


On ihan normaalia että puran 70-prosenttisesti valmisneulotun neuleen alkukerälle ja aloitan saman projektin neulomisen uudelleen koska huomasin että laskelmissani jätin kaulaaukon liian pieneksi ja se aiheutti myöhemmin 10 cm vajeen ympärysmitassa. Esimerkki näkyy kuvasta.

On ihan normaalia että puran kokonaan neulotun työn, koska projeti ei sopinutkaan minulle ja neulon siitä jotain parempaa. Nykyprojekteistani uuttaa elämää odottaa Citroen-huivi, se saa joskus toisen langan kaverikseen ja muuttuu kolmiohuiviksi. Westknitsilla ja Veera Välimäellä on yksinkertaisia ja mielenkiintoisia huiveja.



Olenko dominoneuloja? 

Lasketaanko siihen yksi projekti? Neuloin viime vuonna kahdeksan palan tossut ja niissä oli seitsemän palaa liikaa. Seuraavalla kerralla kun tulee tossujenneulontakuume, neulon ne suosiolla perusrehellisten sukkien tavalla. 8-palatossut kartoittivat ihan mukavasti mun patalappuvarastojaan, lappuja tuli enemmän kun mulla oli jalkoja tai tarvetta tossuille.



Viimeistelyekspertti. 

Kyllä. Olen ottanut opikseen ja osaan sitä välttää nyt ennakkoon. Alkuaikoina tapahtui useinkin että yksi etukappale oli 5 cm korkeampi ja 3 cm kapeampi kun toinen etukappale. Nykyään olen ja professionaali ja neulon suosiolla projekteja jossa on mahdollisimman vähän viimeistelyä.


Neulomiseni perusteena on vahvat ja monimutkaiset laskelmat. Olen erittäin kiitollinen kouluaikojen matematiikkaopettajalle joka opetti ristikkäisen prosenttilaskelman. 

Välillä neulon jopa mallitilkkujakin. Pari viikkoa sitten tein huippusuorituksen ja neuloin mallitilkun jopa sukkia varten (kaverille).  Neuloin sen pyörönä, pesin sen ja siitä tuli minulle aika nätti käyttökelpoinen sukka.